Kaikki on oikeastaan hyvin, kun ei kuulu juuri mitään. Kun ei ole mitään erikoisempaa valitettavaa ainakaan. Kissat ovat meillä tyytyväisiä, kun niillä on toisensa ja ruokaa. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä ;) Kaneli oli ennen Vaniljaa aika nirso ruuan suhteen. Se söi vähän ja helposti jätti puolet. Mutta nyt ei auta tehdä mitään sellaista -sillä hirmuinen vaalea karvasyöppö tulee muuten ja vie kaikki ruuat! Tänään oottaisi kanan siipi pakkasessa, se on luineen päivineen aivan uutta herkkua meidän kateille. Odotan isolla mielenkiinnolla miten sen kanssa käy.

Me ollaan kaikki nautittu ihanasta auringonpaisteesta parina päivänä! Kisujen silmät siristelevät kovasti, kun ikkunasta kutittelee nenänpäätä pari innokasta auringonsädettä. Kunhan hanget (!) tuosta hieman laskevat, me lähdetään lenkille! Tai jos ensin vaikka mentäisiin takaterassille...

Kaneli on keksinyt, että kenkälaatikko tietokoneen vieressä on äärettömän kiva lekoilupaikka. Vanilja-parka ei tälle pöydälle vielä pääse (nimim. "yritetty on"), joten se tyytyy makoilemaan matolla. Kumpaakin pitää sitten tietysti koko ajan hieman rapsutella ja kutitella masusta. Kissojen massut on niiiiin ihania!! Molemmat katit saavakin tällä viikolla ihan erityisen paljon hoivaa ja hellyyttä, koska sekä Isoveli että Pikkusisko ovat hiihtolomalla. Hyvinä ja kiltteinä lapsina tietysti sairastavat nyt, ettei tarvitse sitten olla koulusta pois ensi viikolla.

Aiemmin kerroinkin, että Vanilja pääsee jo kiipeilypuun kolmannelle tasolle. Huvittavaa asiassa on se, ettei se parka pääse sieltä pois. Se naukuu surkeasti, kunnes joku tulee seisomaan telineen viereen ja antaa neidin kiivetä omalle olkapäälleen :D

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Arvaa kumpi on kumpi:


Iloisia päiviä kaikille!