Nyt on jo niin paljon tullut hätyyttelyä, että tässä sitä taas nöyränä kirjoitellaan... Meinaa ihan kokonaan arki imaista mukaansa, ja nämä blogeilut jää silloin ihan jalkoihin. Kiitos kun jaksatte meidän juttuja odotella ja kaipailla ja kysellä

Naukki ja Minttu lähtivät viime kuussa uuteen kotiinsa tuohon muutaman kilometrin päähän. Hieman on neideillä ollut sopeutumista, kun samaa kämppää asuttaa myös iki-ihana Ilona-koira -aika iso hauveli totta puhuen. Siinä on ollut ihmettelemistä puolin ja toisin!

Muutto on kuitenkin loppujen lopuksi sujunut onneksi hyvin. Minttu oli aikansa tavoittamattomissa kiipeilypuun päällä, mutta kyllä neiti sieltä laskeutuakin osaa jo! Naukki on se rohkeampi tapaus, kuten oli tiedossakin. Neidit ovat jo tutkineet puruisella menestyksellä uuden asuntonsa vinttitilatkin...

Kamala ikävä oli meillä tietysti etenkin alkuun, nyt alkaa jo tottua ajatukseen onneksi. On niin ihanaa, kun päästään aina välillä katsomaan tyttösiä! Kun Makkonen ja Koistinen lähtivät, ne lähtivät niin lopullisesti. Emme tiedä niiden elämästä juuri mitään. Tämä Naukin ja Mintun lähtötyyli sopii meidän perheelle paremmin -ollaan aika kiintyväistä sorttia selvästi

Noh, pidemmittä löpinöittä siirrymme suoraan kuvien pariin. Laitellaan vielä pentusista viimosia otoksia teille iloksi.

Sapuskan ihmettelyä

Minttu päikkäreillä mustikoiden seassa

Naukkilainen uuvahti nojatuolin selkämykselle

Huomatkaa kuvateksti

Säpinä-Minttu

Naukki, pörröinen pölyharja

Hieman lisää omaa hajua seinätelineisiin

Ilmoittauduimme juuri tukiperheeksi Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistykselle, joten ehkä tämmöisiä pentusia saadaan vielä meillä helliä jatkossakin.

Loppuun vielä kuva Kanelista, ettei ihan menis muksujutuiksi!

Iloisia pakkaspäiviä kaikille!