Naukki ja Minttu lähtivät viime kuussa uuteen kotiinsa tuohon muutaman kilometrin päähän. Hieman on neideillä ollut sopeutumista, kun samaa kämppää asuttaa myös iki-ihana Ilona-koira -aika iso hauveli totta puhuen. Siinä on ollut ihmettelemistä puolin ja toisin!

Muutto on kuitenkin loppujen lopuksi sujunut onneksi hyvin. Minttu oli aikansa tavoittamattomissa kiipeilypuun päällä, mutta kyllä neiti sieltä laskeutuakin osaa jo! Naukki on se rohkeampi tapaus, kuten oli tiedossakin. Neidit ovat jo tutkineet puruisella menestyksellä uuden asuntonsa vinttitilatkin...

Kamala ikävä oli meillä tietysti etenkin alkuun, nyt alkaa jo tottua ajatukseen onneksi. On niin ihanaa, kun päästään aina välillä katsomaan tyttösiä! Kun Makkonen ja Koistinen lähtivät, ne lähtivät niin lopullisesti. Emme tiedä niiden elämästä juuri mitään. Tämä Naukin ja Mintun lähtötyyli sopii meidän perheelle paremmin -ollaan aika kiintyväistä sorttia selvästi

Noh, pidemmittä löpinöittä siirrymme suoraan kuvien pariin. Laitellaan vielä pentusista viimosia otoksia teille iloksi.

Sapuskan ihmettelyä

Minttu päikkäreillä mustikoiden seassa

Naukkilainen uuvahti nojatuolin selkämykselle

Huomatkaa kuvateksti

Säpinä-Minttu

Naukki, pörröinen pölyharja

Hieman lisää omaa hajua seinätelineisiin

Ilmoittauduimme juuri tukiperheeksi Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistykselle, joten ehkä tämmöisiä pentusia saadaan vielä meillä helliä jatkossakin.

Loppuun vielä kuva Kanelista, ettei ihan menis muksujutuiksi!

Iloisia pakkaspäiviä kaikille!

Naukki ja Minttu ovat jo ystävystyneet. Tappelevat aina kun jaksavat ja yöllä ovat niin hellyydenkipeitä, että tunkeutuvat kirjaimellisesti suuhun. Koita siinä sitten nukkua. Ruokailu on aina yhtä säätöä. Mintun mielestä edelleenkin muut saavat parempaa ruokaa. Välillä neidit eivät syö yhtään, joskus syövät niin että napa raikaa. 

Meidänkin katit leikkivät jo pentujen kanssa niin että hirvittää. Vanilja enemmän.

    Minttukin on jo alkanut käyttää kiipeilypuuta (siellä käydään monet suursodat). Eräänä päivänä Minttu päätti katsella huoneistoa vähän hienommasta paikasta. Vessan ovi oli tietenkin täydellinen paikka sille. Naukki ei voinut muuta kuin ihmetellä vieressä.                                                   

Naukki: Mitä sä siinä kuvaat!! Sano muuten Mintulle että päästää muutkin välillä oven päälle!! Minttu: Ei vielä! Täällä on niin hauskaa! Pääsee linssiluteeksi. Oot vaan kade Naukki.

Aamuvenyttelyä.

Vanilja on (kuten kuvasta näkyy) jo hyvää pataa penskojen kanssa.Välillä rouva niitä nuoleekin.

Kanelikaan ei ole pekkaa pahempi. Ruokailun yhteydessä antaa kuitenkin sähinän säestyksellä penskoille turpaan.

Tälläinen tilanne on mahdollinen vain muutaman sekunnin ajan. Sen jälkeen Minttu lähtee varastelemaan meidän neitien ruokaa. Vaniljalta se joskus kerkeääkin noukkia pienen suupalan, mutta Kaneli murisee.

Emäntä jatkaa:

Käytimme pennut rokotuksilla tulevan äiskän kanssa ja hyvin sujui. Kumpikaan neitonen ei inahtanutkaan. Madotettu ollaan edelleen ahkerasti, nyt voisi varmaan jo pitää pidempäänkin taukoa.

Naukki painaa nyt jo 1800 g, Minttu sirpukkana tulee edelleen hieman perässä painolla 1450 g. Molemmat voivat mainiosti, ovat pentuja ihan parhaimmillaan! Nauttivat hellyydestä, kehräävät sylissä, puskevat ja juttelevat. Hieman toista tyyliä kuin noilla isommilla... Naukin vatsa on vieläkin vähän löysä, vaihdettiin jo raksutkin allergiamuonaan, se on helpottanut tilannetta hieman. Tarpeen mukaan nuo illan herkkupalat voi toki jättää kokonaankin pois, pääasia että liha maistuu!

Tarkoitus näillä näkymin olisi kotiuttaa nämä iki-ihanat mussukat ennen joulua. Uudessa paikassa onkin sitten koira, joten sopeutumista riittää... Harkinnassa on muutama kyläily uudessa kodissa ennen muuttoa. Sitä ennen voisi harjoittaa hajunsiirtoa. Karmeaa antaa pois nämä suloisuudet Onneksi pääsevät huippukotiin huippuemännän hoiviin!!

Eli nyt heitä on kaksi! Tässäpä heti pari edustavaa kuvaa ihanaisesta Mintusta:

Minttu on siis erittäin todennäköisesti Naukin biologinen sisko. Yhdennäköisyyttäkin on aika lailla! Naukki on vaan toki nyt isompi (1056 g) kuin Minttu (724 g), onhan neiti ollut meillä syötettävänä jo kohta kuukauden. Minttu oli tullessaan huomattavasti pelokkaampi ja arempi. Meni monta päivää ennen kuin kylpyhuoneeseen saattoi kävellä pelottamatta Minttua saunan perimmäiseen nurkkaan. Varmaan tuo ikäkin vaikuttaa asiaan, Minttu ehti villiintyä kolmisen viikkoa pidempään emonsa hoivissa. Noh, Minttu kuitenkin pikku hiljaa rohkaistui. Tyttö ihan ra-kas-taa hellimistä ja pussuttelua (neiti siis itse puskee urakalla mun huulia ja kaulaa ja leukaa ja nenää)! Huippusuloista kerrassaan. Vieraista neiti ei kauheasti välitä, ne pelottavat.

Naukki ja Minttu ovat tehneet toden teolla tuttavuutta vasta viime päivinä. Lähinnä se tuttavuus on nyt sitä, että juostaan peräkanaa, pysähdytään murisemaan  ja sähisemään, otetaan hillittömiä painiotteluita huudon kera -ja nukahdetaan lähelle toista. Naukki hallinnoi aika lailla peliä, mutta Minttu on kyllä ihan täysillä mukana. Jos Naukki ei ole Mintun kimpussa, Minttu tulee ja näykkii hännästä. Ja takaa-ajo voi jälleen alkaa! Toivottavasti meno jossain vaiheessa hieman hidastuukin, alkaa yöunikin vähän kärsiä

Naukki tulee oikein hyvin toimeen Vaniljan kanssa, kuten kuvasta näkyy:

Minttua Vanilja ei vielä juurikaan siedä. Totutteleminen pentuun tällä kertaa vie Vaniljalta tosi kauan aikaa -kun taas Kaneli otti Mintun ihan lunkisti saman tien, kunhan pikkuinen ei ihan syliin änge.

Pari otosta uudesta tulokkaasta:

Mintulla on lyhyempi karva kuin Naukilla, mutta väritys on täsmälleen sama.

Naukki:

Isojen kissojen kanssa Naukki pärjää jo oikein hyvin. Peseytymisapua ja leikkiseuraa saa Vaniljalta, Kaneli on edelleen talon ystävällisen arvokas rouva. On hauska seurata Naukin pelmuamista Vankun kanssa, erittäin mukavaa, että ne tulevat niin hyvin toimeen keskenään kivikkoisesta alusta huolimatta. Lempileluja Naukille ovat leluhiiret ja kaikenmoiset pallot, joita neiti jahtaa suuren metsästäjän ottein huoneesta toiseen.

Naukki oli meidän mukana reissussakin viikonloppuna, kun suuntasimme Pohojammaalle häihin. Naukki köllötteli tyynesti isossa, hyvin pehmustetussa kopassa koko matkan. Vessakin pakattiin koppaan mukaan -mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi. Kumpikaan isoista kissoista ei ole koskaan matkojen aikana vessaa käyttäneet, Naukilta se sujui suvereenisti. Hyvä näin.

Sitten kuvia ihanasta

Yhteisruokailua

Kiipeilypuu on otettu täysin haltuun jo.

Kaneli ja Naukki sylittelemässä samaan aikaan

Torkut sohvalla

"Mitä kummaa te nyt siinä hihitätte?"

Pieni happihyppely

Eikä meillä yllätykset tähän Naukkiin loppuneet. Jatkoa seuraa asiasta M niin kuin...

Lääkäri tarkasti koko pikkutapauksen hyvin huolellisesti päivitellen Naukin pientä kokoa. Diagnoosi: maha-suolikanavan infektio ja kuivuminen. Hyvä uutinen on se, että muuten Naukki on täysin kunnossa, ei korvapunkkeja, ulkoloisia tai mitään ylimääräisiä varpaita tai sen sellaisia. Antibioottikuuria nyt sitten syödään 10 päivää, jospa se tasapainottaisi ripulinkin. Nestettä tiputettiin Naukin terhakoista vastaväitteistä huolimatta n. 40 ml nahan alle.

Kysäisin sitten tämänkin lääkärin mielipidettä iästä ja sukupuolesta. Sitten menikin lääkäri hiljaiseksi. "Ööööö...jaa-a. Mitähän tuohon sanois... (kurkkaus suuhun) Iäksi veikkaan 6 viikkoa hampaiden perusteella, on vaan tosi pienikokoinen ikäisekseen." Eli mun arvelut pienemmästä iästä menivät siis metsään. Pieni koko hämäsi kyllä perusteellisesti! Sukupuoli meni ihan arvailuksi. Ei uskaltanut tämä lääkäri oikein sanoa mitään, välillä sanoi poikaa ja välillä tyttöä. Kutsuttiin erikoislääkäri paikalle. Taas zoomailua ja ihmettelyä. Loppujen lopuksi pitkän väännön jälkeen arveltiin, että tyttö se on siltikin! Eli siinä mun arvailut jälleen kerran nähtiin   Mutta hieman lohdutti oloa, kun kaksi lääkäriäkin oli noin epävarmoja. Onhan se kyllä totta, että noin pieneltä sitä eroa on tosi hankala nähdä.

Naukille maistui se toipilasruoka ihan älyttömän hyvin, muutenkin pentu virkistyi silmissä sen nesteytyksen jälkeen -tosi tosi iso helpotus! Siitä lähtien on ruoka maistunut vaikka kuinka hyvin, paino oli tänä aamuna 434 g

Sitten vähän pelmuamiskuvia:

Vaniljakin päästää jo Naukin yllättävän lähelle. Ärinää ja murinaa ja sähinää tulee kyllä vieläkin, mutta eilen (tiistaina) Vanilja innostui illalla jopa leikkimään Naukin kanssa Se oli aikamoinen edistysaskel!

Naukki rakastaa hellimistä, se tulee mielellään puskemaan pienellä kuonollaan mun nenää ja pitää tassuilla poskista kiinni. Ja kehrää niin maan perusteellisesti! Vessahommat hoituvat edelleen hienosti, tosin nappula peruuttelee aina välillä jätöksiensä päälle, joten kylvyssä on ollut Naukki jo useamman kerran

Naukki on aikas kova pureskelemaan, se rakastaa leikkiä käsillä (juu tiedetään miten tyhmä idea se on!) ja vaaleanpunaisilla pehmohiirillä. Kauaa ei kuitenkaan silmät jaksa pysyä auki, vaan Naukki kuukahtaa unten maille ihan mihin vaan.

Mutta tärkein edistysaskel tapahtui eilen: kakat JA pissat tulivat aivan oikealle paikalle!! Se oli NIIN iso juttu, että melkein teki mieli ottaa läjistäkin kuvat ja laittaa tänne Alku meni niin, että saunaan ja kylppäriin laiteltiin pikkuvessoja sinne tänne. Kaikki tarpeet tehtiin silti laatoille. Noh, sitten vuorattiin koko sauna sanomalehdillä. Naukki onnistui silti löytämään ne mikroskooppiset kolot paljasta laattaa ja kakkasi niihin. Seuraavaksi ostettiin uutta hiekkaa ökoplussan kaveriksi. Vessat siirrettiin aina läjien kohdalle. Ja eilen se tapahtui!! Kahdesta eri vessasta löytyi jätökset, ja riemu oli valtava! Siitä lähtien on tämä touhu onnistunut, mutta paperivuoraus kyllä säilyy vielä muutaman päivän

Naukki viettää aikansa suurimmaksi osaksi meidän muiden kanssa, sylissä, vieressä tai jossain ihan lähellä. Välillä sitten viedään saunalle vessa-asioita hoiteleen. Toistaiseksi on sujunut oikein hyvin näin.

Vessailu sujuu kuin tanssi

Paino nousi heti ekana päivän hurjasti, siitä se sitten tuli tosin alas ei-todellakaan-kaivattujen ripulikakkojen takia. Mä en meinannut perjantai-iltana uskaltaa nukkua lainkaan, kun huolestuin niin kovin. Attapectiä, puhdasta lihaa (kana, jauheliha ja seiti) laktoosittomalla kermaviilillä ja emonmaidonkorvikkeella kehiin. Multicatiä vähän mausteeksi. Tänään näytää jo paremmalta. Tottakai on selvää, että muutos Naukilla oli valtava, kyllä varmasti siihen massukin reagoi. Rääpäle on vaan niin pieni, ettei ylimääräistä nesteenpoistoa juurikaan siedetä. Tänään paino oli aamulla 370 g, siitä sitten yritetään hilata taas ylöspäin.

Kaneli on suopunut aika pitkälle Naukkiin. Rouva tassuttelee muina naisina aina perässä, kun Naukki viedään saunaan vessaan. Siihen se lysähtää ja pitää pientä silmällä. Kaneli antaa Naukin tulla jo tosi lähelle, jopa tässä määrin:

Tosin tälle tilanteelle tuli aika äkkinäinen loppu, kun Kaneli hoksasikin, että sen häntä ei oo Naukin leikkikalu, ja pisti aikamoiset sähinät ja tassulla uhkailut peliin.

Vanilja vihaa edelleen Naukkia. Sentään ei sähise enää automaattisesti, kun sen näkee, mutta hyvin nopeasti kuitenkin. Välillä se on uskaltautunut onneksi haistelemaan ihan läheltäkin ja kiinnostusta on valtavasti. Mutta silti ei uskalla... sehän voi vaikka räjähtää

Toivoisin niin kovin, että isot kissat suopuisivat nopeasti, Naukki kaipaisi kovasti apua peseytymisessä. Vaikka yritystä on hienosti kyllä omastakin takaa:

Maitoruiskuttelun jälkeen kuitenkin kaulusalue on ihan karmeassa kunnossa, ihan joka kerta ei pientä viitsisi isommalle pesulle laitella (ripulien takia takapäätä pestiin useamman kerran). Olis tarpeen emokissan kieli... Nuo isot vois mainiosti siinä autella. No ehkä tässä joku päivä!

Ja eräs tarkkaavainen kommentoija kyselikin erittäin tärkeästä madotuksesta. Unohtui mainita viime kerralla, että se hoidettiin ihan saman tien torstaina Naukin saavuttua. Tuollaisella navettakissalla niitä taitaa olla lähes varmasti! Mirrixillä aloitettiin, parin viikon sisään vaihdetaan Axiluriin tai Flubenoliin. Tää on oikeesti huipputärkeä asia.

No tällaista tällä erää, pientä huolta mutta myös edistysaskeleita. Ja huipusti rakkautta

Eilen eli torstaina 24.9.2010 ystäväni laittoi heti aamutuimaan viestiä kysellen maidonkorvikkeesta 6 viikkoiselle kissanpennulle. Ööö... Siis MITÄ?? No asiaa siinä sitten hetken aikaa väänneltiin, kunnes tultiin tulokseenkin. Kaveri paineli lähikauppaan ja sitten suorinta reittiä meille. Kisuvauva mukanaan. Pikkuinen oli saanut tilapäiskodin heinillä täytetystä muoviämpäristä. Sillä kyllä, heinän tuoksu on pienelle tuttu tuoksu, sillä kyllä, tämä herra (?) on oikein pesunkestävä puolivilli navettakissa. Sen emo oli kiikuttanut poikasensa ystäväni jalkojen juureen, sähissyt poikasen yritettyä seurata sitä -ja marssinut matkoihinsa. Pieni parka oli märkänä ja peloissaan yrittänyt piiloutua ojan penkalle muutaman heinänkorren alle. Eipä siinä paljoa vaihtoehtoja ihmiselle annettu, mukaanhan se kisuli oli otettava. Ovelana ihmisenä ystäväni tietysti hoksasi, että minä en todellakaan voi vastustaa yhtään ainoaa kissanpentua, joten meillehän se pieni mies (? edelleen) sitten jäi. Ystäväni nimesi kissan Naukiksi.

Ja heti seuraavaksi tärkeä tiedotus: Naukki ei jää meidän kissaksi. Sille on varattuna koti ystäväni sisaren luona. Meillä pikkuinen nyt ensin kasvaa ja vahvistuu hieman, ehkäpä oppii jopa tavoille. Vielä tästä ei ainakaan vessapuuhien osalta ole pienintäkään merkkiä

Eläinlääkäri oli erittäin pikaiseen Naukkia ulkosalla katsonut eli vähän on epäselvää pennun kunto. Paino meille tullessa oli 338 g, ell oli iäksi arvioinut n. 6 viikkoa. Minä epäilen vakaasti sen olevan vähemmän, aivan maksimissaan 5 viikkoa. Mutta eipä ole elämän eväät olleet pienelle kovin suotuisat, voihan se olla vaan niin rääpäle, että hämää mua. Mutta eipä se toimenpiteitä muuta. Ekan illan ohjelmassa oli emonmaidonkorviketta, almo naturen pentukanaa, pesua ja paljon sylittelyä. Ruoka maistui ihan mahdottoman hyvin, kanan-maitomössön mukana Naukki meinasi syödä koko lautasen saman tien. Myös maito upposi mainiosti ruiskusta. Illalla painoa oli jo 384 g, vaikka muka yritin ruuan jakelua hieman hillitä.

Yhden asian Naukki osasi kuitenkin heti: tulla kainaloon hellittäväksi. Siinä olisi pieni viihtynyt vaikka kuinka, toisen lämpimän -vaikkakin karvattoman- kaverin lähellä. Minäkin olisin istunut siinä sohvalla vaikka maailman tappiin.

Yö sujui lämpöisästi kylppärissä eristyksissä, neljän maissa kävin tsekkaamassa tilanteen. Naukki tuli heti vastaan, kehräsi kuin pieni mehiläinen ja pörräsi ympäriinsä pikkuruinen häntä piikkisuorasti pystyssä Siinä syliteltiin ja siliteltiin sitten hyvän aikaa. Yöpala oli pojalle maistunut hyvin, lautanen oli jälleen tyhjä. Hajusta päätellen jotain oli myös tullut ulos.

Arvelu sukupuolesta on täysin omaani, yritin tihrustaa Naukin peräpäätä ja samaan aikaan läppärin näyttöä pennun rimpuillessa minkä kerkesi. Joten en ota vastuuta, jos Naukki joku kaunis päivä päättääkin pyöräyttää poikasia. Mutta eiköhän uusi emäntä leikkauksesta huolehdi.

Kaneli ja Vanilja vihaavat uutta tulokasta. Syvästi ja arvokkaasti. Täysin KÄSITTÄMÄTÖNTÄ ja HÄPEÄLLISTÄ, että tuollainen ruipelo ilmaantuu reviirille lainkaan kysymättä lupaa. Sähisty ja muristu on siis urakalla. Noh, tämä oli odotettavissa, harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan taas... Silitetään ristiin, annetaan kaukaa haistella ja näin. Tänään Kaneli on jo ilmaissut pientä suopumista asiaan.

Jatkoa seuraa.

Rauhallista ja leppoisaa joulua!

toivottelee Kaneli, Vanilja ja muu perhe

Kaneli ja herrrrkullinen kanakermaviiliraksukuivakalakakku! Hävisi alta aikayksikön parempiin suihin. Tai siis parempaan suuhun.

Vanilja sai samanlaisen luomuksen kolme viikkoa myöhemmin. Viime vuonna nuo kalakynttilät jäi Kanelin syötäväksi, tänä vuonna mulla ei ole aavistustakaan kumpi ne söi :O

Onnea kovasti molemmille rakkaille <3

Vesinoro aiheuttaa loputonta ihastusta perheen kissoissa. Tässä todiste, vaikka...

... sankari yrittikin kovasti piiloutua kuvaajalta. Kukkuu!!

Molemmat tytöt särmästi tarkkailemassa meikkaavaa emäntää (ei kuvassa). Mukava, kun on seuraa :)

Harjaus on ihanaa! Paitsi välillä tosin Kanelin on kertakaikkiaan pakko näyttää harjalle kumpi tässä oikeastaan käskee. Näin käy etenkin pörrömassua siistittäessä...

Vanilja vi-haa vatsan harjausta. Muutenkin neiti olisi mieluiten ihan jossain muualla harjailun ajan. Mutta kyllä kärsivällinen ja hellä harjaaja saa palkaksi pörheää kehräystä :) Palkka on tietysti koko touhussa kaikista parasta!

Ulkoiltu on,  muutaman kerran ilman valjaitakin, kun joku on kävellyt perässä. Etenkin Vanilja nautti siitä, se kun halvaantuu ihan kokonaan, kun laitetaan remmi kaulaan. Tosin muutaman valjattoman ulkoilun jälkeen rouva oppi juoksemaan karkuun, kun olisi ollut sisäänmenon aika. Seuraus -> valjaat niskaan seuraavilla kerroilla. Raukka :)

Kaneli yllätti meidät kerran hurjalla metsästysvietillään:

Alkutilanteessa Kaneli äkkäsi linnunpönttöön pesää rakentavan sinitiaisen. Hirveen mielenkiintoista! Pikku hiljaa alkoi leuat liikkua ja säksätys oli melkoista. Kaneli jopa ensimmäistä kertaa kiipesi puuta pitkin vajaat pari metriä. Sitten katsoi neiti parhaaksi hypätä alas.

Mutta mikään ei estänyt irvistelemästä linnuille :D Kaneli istui peräkärryn päällä yhteensä ainakin tunnin ja säksätti ja näytteli hurjasti hampaitaan.

Kun neiti äkkäsi, että hänet on huomattu: "Minäkö?? Mitään en oo vaaninut!"

Kaneli ja mansikat

Kaverukset

Meikkauskaveri <3

Kesän reissuilla Kaneli pääsi tekemään tuttavuutta hieman pienempään ihmislajiin. Ilme kertonee kaiken :D Tosi hienosti kyllä otti Kaneli paijaukset vastaan, vaikka hellijä olikin ihan minikokoinen ja ajoittain hieman hallitsematon otteissaan :)