Ha! Löysinpä vihdoin palstoilla kehutun metallisen hiekkalapion! Kummasti pienenpienikin ostos on mukava ajanviete ja jopa helpotus kisulia odotellessa. Olen antanut itselleni luvan ostella ruokia ja kaikki loput mun mielestä erityisen tarpeelliset systeemit tulevana lauantaina :D Rutkale kun tuo välimatka Kaneliin on niin iso, ettei sinne voi oikein lähteä huviajelulle... Elikkäs selvyyden vuoksi asiasta tietämättömille: koko kissaa ei olla vielä meidän kotona nähtykään! Tarkoitus olisi saada Kaneli kotiin 2.2. eli vielä pitää odottaa...

Meillä kissa tulee ilmeisesti ihan kirjaimellisesti hyppimään seinille. Rakas Mies on keksinyt, että raapimapuun jatkoksi voisi kiinnitellä pitkin seiniä hyllyjä astinlaudoiksi, joita pitkin kissaneiti voisi suunnistaa esim. vitriinin päälle. Eli se siitä luulosta, että ainoastaan minä olen sekaisin kissasta! Tosin lapsetkin leikkivät kissaa harva se päivä, konttailevat pitkin lattioita ja maukuvat ja hoitavat toisiaan ;) Ja viimeistään tämä todistaa, että olemme kaikki seonneet: meillä on jo vihkon sivu täynnä TOISEN KISSAN nimiehdotuksia! Hohhoijaa... Mutta eikö kaveri olisi ihan paikallaan...? :)