Meidän elämä on ollut yhtä vaakalentoa nyt viikon verran. Viikonloppuna oli vieraitakin, joten tytöt saivat hellyydenosoituksia roppakaupalla :) Mutta traumojakin saatiin: pesaistiin lauantaiaamuna Vaniljan takamusta (vatsa löysällä, jos muistat...) ja sekös oli ka-ma-laa. Eikä siinä vielä kaikki: kumpikin typy sai myös tehokkaan turkin harjauksen sekä kynsien leikkauksen kaupan päälle, imuroinnilla höystettynä. No se jälkeen jostain kumman syystä uni maittoi ;) Eilen aloitettiin antibioottikuuri, joten eiköhän tuo tautikin nyt saada kuriin. Reippaita silti ollaan, Vanilja pisti jopa jumpaksi (suokaa anteeksi kamalat zombie-silmät):

"Ja muista irtonainen lantio...pyööööritä nääin...!"


"Ja sitten hypppy ja samalla kurkoita yyyylööös selkä pitkänä, noooin...!"


Kaneli lähinnä tyytyi tyynesti katselemaan touhotusta vierestä. Iltaisin sen sijaan on toinen meininki, Kaneli hyökkäilee suurella tarmolla nuoremman kissaneidin niskaan. Vanilja lähtee välillä leikkiin mukaan, mutta ajoittain se kääntää vain rauhallisesti selkänsä ja haihtuu paikalta. Siinä vaiheessa Kanelin ei auta muu kuin jahdata omaa häntäänsä.

Molemmat ovat muuten aivan hulluina raksuihin :O Annan yleensä pienen yöpalan tytöille ennen nukkumaan menoa, muutoin meillä ei paljon kuivamuonaa rouskutellakaan. Pelkkä pussin rapina saa kissat syöksymään paikalle seiniin törmäillen ja mutkissa tassut luistaen. Mahdoton mouruaminen käyntiin ja jaloissa pyöriminen alkakoon! Useammankin kerran olen siinä hötäkässä vahingossa potkaissut napakasti jompaa kumpaa takamukselle, on aivan mahdotonta tietää missä neidit milloinkin kiehnäävät. Uskomattomalla imutuksella syödään kuppi tyhjäksi sen siliän tien. Eli se siitä YÖpalasta :)