Ihan ensimmäiseksi kymmenen hymiötä: :) :) :) :) :) :) :) :) :) :)

Kaneli on nyt vihdoinkin kotona!! Eilen hurautimme Helsinkiin heti kun lasten koulu loppui. Koko matkan kuului takapenkiltä "kauanko vielä", "kuinka kauan nyt", "entä NYT" ja "joko kohta ollaan perillä". Isä luotsasi perheen taidokkaasti perille, parkkeeraus oli suorastaan taidonnäyte. Tiedätte millaista on pysäköidä armaassa pääkaupungissamme... Kissalauma oli jo hieman harventunut, mutta vielä riitti innokkaita tutkijoita ihan kylliksi. Paperihommat ja jutustelut ajan tasalle ja sitten katti koppaan. Kaneli oli ihan ylireipas! Nokka kurkki ristikon takaa koko ajan, bussin sihaukset ja kiihdyttävien autojen äänet saivat neidin peruuttamaan kyllä hyvinkin nopsasti kopan takaosaan = vessaan :) Mutta hetken päästä viikset vipattivat taas näkyvillä. Sitten koppa auton takapenkille ja turvavyö kiinni -ja Mondeon nokka kohti kauneinta Suomea. Neiti ei päästänyt inahdustakaan koko matkalla! Miettikääpäs sitä, eikös ole häkellyttävän urhea ja rohkea ja viisas kissa?!

Kotona avasimme luukun keittiössä ja annoimme Kanelin tulla ulos omia aikojaan. Siihen kului aikaa noin 5 sekuntia. Neiti kierteli seiniä pitkin nuuskien ja ihmetellen, aluksi kylpyhuone ja apukeittiö ja sauna olivat kovinkin mukavia kohteita. Oma WC löytyi, sitä piti hieman kaivella. Ruoka- ja juomakipotkin paikannettiin, mutta ne eivät suuria tunteita herättäneet. Illan mittaan Kaneli vietti jo mukavasti aikaa meidän kanssamme sohvalla, mutta välillä piti mennä tirkistelemään uutta maailmaa sohvan allekin. -Etenkin jos joku naksahti liian kovaa tai jos liikahti liian äkkinäisesti.

Yöllä Kaneli tutki edelleen talomme itä-siipeä. Välillä tyttö hyppi sängyssämme mahdottoman kehräyksen kanssa. Piti vähän leipoa ja tökkiä ja nuuskuttaa ja nuoleskella. Oli siinä itsellä tekemistä, ettei olis vallan alkanut paapoa pikkuista, oli se NIIIIIIIN ihana :) Saatiin me sentään nukuttuakin välillä, mutta kyllä tottumattomana heräsi aina siihen, kun kisuli talloi jalkopäässä varpaita. Siellä maistui myös uni hetkittäin, välillä vieressä ja välillä ilmeisesti ihan jossain muualla. Aamulla oli herätys seitsemältä, silloin tökittiin taas kuonolla tyyliin "nyt mä oon ollu tositosi kiltti koko yön, joko nyt voisit helliä?!"  "Juu, voin :)"

Nyt eka aamu on mennyt hieman aremmissa merkeissä kuin yö. Länsi-siipi on vapautunut, sitä kyllä on täytynyt tutkia innokkaasti. Äänet kuitenkin hieman pelottavat, sohvan lipareen alta taas kurkitaan. Mutta kun muu sakki saatiin ulos, Kaneli sai kamalan hellyyspuuskan jälleen ja tökki minut kertakaikkiaan omakseen. Sitten nukuttiin sylikkäin, kunnes tuuli pösäytti lunta puista, leikitti niitä ilmassa, ja kissa syöksyi sitä ihmettelemään. Vesi maistui omasta kupista, mutta myös minun mukistani :) Ruoka ei vieläkään juuri kiinnosta.

Voi että. On tämä elo nyt  ihan erityisen mukavaa tänään :D Kuvia laittelen myöhemmin -ehkä huomenna vasta, mutta niitä tulee, se on varma.