VIHDOIN ja viimein Vanilja päätti, että neitsyydestä on päästävä. Viime vuoden viimeisen päivän vastaisena yönä koko perheen unta säestettiin ponnekkaasti. Aamulla poljettiin jo niin tarmolla, että soitin kasvattajalle -ja tyttö koppaan ja Sulhon luokse :) Remu (King Creole) on kyllä niin kaunis kissa ja herrasmieheksi kehuttu, että mielelläänhän me Vanilja sinne sulholaan jätettiin. Remulla on maailman sinisimmät silmät :) Tapasimme myös ihastukseksemme Vaniljan veljen, Aatun. Hieman oli sisaruksilla kokoeroa...! Mutta toisiaan kovasti haistelivat, ja Aatu jäi jopa makoilemaan Vaniljan kopan viereen. Olisikohan ollut tuoksu jostain menneisyydestä... jotain tuttua.

Remun omistaja Kati lähetteli rakettien paukkeessa meille pari viestiä illan mittaan. Vaniljan kiima oli täydessä vauhdissa, ja niskaotekin oli nähty. Toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä, että parin kuukauden päästä meillä olisi pikkutassujen vilinää! Vanilja oli jo tänään muuttunut ihan toiseksi tytöksi. Eilisen kiehnääjän ja kurraajan tilalla oli pelkkää tulta ja tappuraa. Mistä lie on tuo merkkinä -toivottavasti onnistuneesta astumisesta ;) Vaniljan mahdollisen raskauden vaiheita alan jatkossa kirjoitella raskauspäiväkirjaan. Oli neiti sitten nyt raskaana tai ei -jossain vaiheessa se on kuitenkin totta :)

Tässä pari otosta sulholasta. Kuvat on ottanut Kati Vesakoivu.
2194453.jpg
Remu on katsonut parhaaksi tutkia tilannetta ensin hieman kauempaa.

2194454.jpg
Sitten kierretään kuin kissa kuumaa sulhasta -vai miten se oli? :)

2194465.jpg
Remu: "Kylläpä siitä lähtee ääntä!!"

2194457.jpg
Jos vähän nuuhkaisis...

2194460.jpg.
Kontaktilaji ilman muuta :)

Huomenna haetaan Vanilja jo varmaankin kotiin, ei neiti kuulemma siedä enää miehiä lähellään. Ehkä homma on Vaniljan mielestä jo hoidettu...? :)