Päivä 2 (vaikka mitään varmuutta ei ole vielä mistään -positiivinen ajattelu kunniaan!)

31.12. paukahti päälle Vaniljan hartaasti odotettu kiima. Lähdimme heti samana päivänä ajelemaan kohti Savitaipaletta ja King Creolea alias Remua. Vanilja ei niin matkasta välittänyt, vastalausetta tuli pitkin matkaa.

Heti samana iltana Remu ja Vanilja tekivät tuttavuutta -hieman lähemminkin. Mikäs siinä, rakettien räiskeessä :) Mutta heti uuden vuoden yön jälkeen Vanilja sai tarpeekseen -ja Remu kyytiä. Sen jälkeen ei enää rakkaus roihunnutkaan, vaikka Remu olisi ilmeisesti ollut vielä ihan myönteinen :D Haimme siis neidin jo eilen, 2.1., kotiin.

Kaneli sähisi oudolle hajulle, mutta aika nopeasti neidit taas olivat kuten ennenkin. Vanilja kiersi heti alkuun koko talon, söi ja joi vähän, peseytyi ja meni koppaan nukkumaan. Yöllä tyttö piti jonkin verran meteliä, mutta kiiman oireita ei kyllä ole havaittavissa. Koko perhe tietysti kyttää Vanilja -parkaa silmä kovana; joko NYT just tuo juttu olisi merkki tiineydestä?? Typerää sakkia :D Oikeastihan nyt ei voi tehdä muuta kuin odotella ja toivoa parasta. Ja tietysti lukea raskaudesta, synnytyksestä ja pennuista mahdollisimman paljon. Ensimmäiset oikeat merkit tiineydestä pitäisi ilmaantua parin-kolmen viikon päästä - tosin tuo nisien punertuminen ja turpoaminen voi olla merkki myös valeraskaudesta...