Näin olen sanonut varmaan tuhat kertaa parin viime päivän aikana! Mutta nuo pennut ovat kyllä vieneet koko meidän perheen sydämet ihan täysin <3  Ihan avuttomia, pieniä ja kauniita... Inisevät tosi tarmokkaasti tarpeen tullen (esim. kuvaus ja punnaus eivät niin miellytä...), etsivät toisiaan ja äitiä ja tietysti syövät. Kerrassaan hellyyttävää on kuunnella, kun Vanilja vastaa pennuille! Pennut inisevät, ja Vanilja urahtelee hellästi takaisin... Sydänhän tässä uhkaa sulaa! Vaniljan äitiys ei nyt ihan heti lähtenyt ehkä tarmolla käyntiin, rouva vietti ihan liikaa aikaa pesän ulkopuolella aluksi. Puolustamaan kyllä tuli, pesi huolella pentuja ja vastasi myös isoääniseen ininään, mutta rauhoittuminen imettämään oli aika harvinaista. Mutta nyt alkaa jo homma sujua. Makkosenkin paino on alkanut nousta ihan nätisti, neiti (?) onkin saanut pari kertaa myös lisäruokaa. Koistinen syö ja kasvaa ihan kohinalla, kuten poikien (?) kuuluukin :)

Tässä pari tunnelmakuvaa pikkuisista:

Makkonen, ikä 1½ vrk

Koistinen, ikä 1½ vrk

Lämmin kiitos teille onnittelijoille ja ihailijoille! On ollut niin kiva saada kommentteja teiltä -vaikka itse olenkin viime aikoina aika laiskasti blogeja kierrellyt... :)