Eli ikävä kyllä kuvapäivityksiä pentujen elämään ei tule ennen ensi viikkoa.

Pentujen luonteet alkavat tulla entistä paremmin esille. Koistinen on selvästi rauhallisempi, mielleliäämpi kaveri, ei niin hirveästi hingu syliin -mutta tykkää silittelyistä. Makkonen on ilopilleri hässääjä, aina valmis touhuilemaan ja leikkimään. Neiti tulee myös mielellään itse sylittelemään. Muksut täydentävät toisiaan erittäin onnistuneesti!

Koistinen oksensi viikonlopun aikana raksut pari kertaa, mutta nyt tuntuu massu onneksi rauhoittuneen. Koistinen on innokas syöjä, söisi selvästi liikaakin, ellei kukaan menisi väliin. Myös Makkoselle maistuu sapuska oikein mainiosti -jopa se seiti, jota Koistinen ei todellakaan edes harkitse syövänsä :D

Molemmat antavat kaikuvan ääninäytteen, kun kysiä leikataan. Luulisi jo niiden siihenkin touhuun tottuneen, mutta ei. Ekat kynnet pyristellään ja huudetaan kurkkutorvi suorana, mutta sitten alistutaan ja tyydytään rimpuilemaan tarmokkaasti. Ovat jo huomanneet, että noista emännän pihtisormista ei pääse pakoon, vaikka kuinka yrittää...

Kaneli nuolee pentuja jo tosi suloisesti, kuten tädin kuuluukin. Jopa yhteiset leikit ovat löytyneet. Vanilja alkaa pikku hiljaa vierottaa muksuja imetyksestä, yhä harvemmin tapaa palleroita nisien kimpusta. Mieli kyllä tekis, mutta äiti on sitä mieltä, että alkaa jo riittää... Vaniljallahan oli eka kiimakin viime viikolla! Ei ihme, että maailma on pullollaan kissoja, kun lisääntymishalut on näin huikeat :)

Peiton alle ja pois on muuten nyt ihan ykkösjuttu pennuille! Sinne raahataan mukana Helinäpalloa -myös keskellä yötä. Ja kun oikein saalistusvietti iskee ja olo on kuin suuremmallakin metsästäjällä, sen saa kyllä joku tuntea varpaissaan... Herätys on taattu.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Ensi kerralla taas kuvia :)

Lämmin kiitos kommenteista, oikein ihania kevätpäiviä teille jokaiselle!