Mihin tää aika oikein valuu?? Tässä nyt nolostuttavan myöhään kuvia meidän neideistä -tai no, Vaniljaa tuskin voi enää neidiksi sanoa :D Kesä meni hirveen nopeesti! Kaneli ja Vanilja molemmat kaipasivat pentuja alkuun tosi kovasti, mutta onneksi aika pian toipuivat. Meillä ihmisillä kesti kauemmin...

Ulkoiltu on,  muutaman kerran ilman valjaitakin, kun joku on kävellyt perässä. Etenkin Vanilja nautti siitä, se kun halvaantuu ihan kokonaan, kun laitetaan remmi kaulaan. Tosin muutaman valjattoman ulkoilun jälkeen rouva oppi juoksemaan karkuun, kun olisi ollut sisäänmenon aika. Seuraus -> valjaat niskaan seuraavilla kerroilla. Raukka :)

Kaneli yllätti meidät kerran hurjalla metsästysvietillään:

Alkutilanteessa Kaneli äkkäsi linnunpönttöön pesää rakentavan sinitiaisen. Hirveen mielenkiintoista! Pikku hiljaa alkoi leuat liikkua ja säksätys oli melkoista. Kaneli jopa ensimmäistä kertaa kiipesi puuta pitkin vajaat pari metriä. Sitten katsoi neiti parhaaksi hypätä alas.

Mutta mikään ei estänyt irvistelemästä linnuille :D Kaneli istui peräkärryn päällä yhteensä ainakin tunnin ja säksätti ja näytteli hurjasti hampaitaan.

Kun neiti äkkäsi, että hänet on huomattu: "Minäkö?? Mitään en oo vaaninut!"

Kaneli ja mansikat

Kaverukset

Meikkauskaveri <3

Kesän reissuilla Kaneli pääsi tekemään tuttavuutta hieman pienempään ihmislajiin. Ilme kertonee kaiken :D Tosi hienosti kyllä otti Kaneli paijaukset vastaan, vaikka hellijä olikin ihan minikokoinen ja ajoittain hieman hallitsematon otteissaan :)