Suomen Manxrengas ry:n sivuilla on niin kiva kirjoitus cymriceistä, että liitän sen tähän. Tämä ei siis ole omaa tekstiäni! Tekstin voit lukea alkuperäisessä elinympäristössään TÄÄLLÄ.


CYMRIC on pitkäkarvainen manx, ja manxin sisarrotu. Molemmat samaa, vanhaa ja luonnollisesti syntynyttä rotua, cymric on vain "karvaisempi". Rotujen ominaispiirre on synnynnäinen hännättömyys eikä hännän puuttuminen mitenkään haittaa kissan liikkumista päinvastoin. Cymric hyppää kevyesti lattiatasolta katonrajaan, kirjaimellisesti. Se on myös erittäin nopea, eikä manxien yhteydessä oleva puhe kissamaailman Formula 1:stä ole lainkaan liioiteltua cymricienkään yhteydessä. Cymric on perusterve kissa, joka elää vanhaksi säilyttäen leikkisyytensä. Luonteeltaan cymric on kuin manx, käsittämättömän rakastettava ja leikillisen pohdinnan alla onkin, tuleeko pidemmän karvan myötä myös lisää herttaisuutta!

HISTORIA
Cymricejä tiedetään olleen Englannin ja Irlannin välissä olevalla MAN-saarilla jo useita vuosisatoja rintarinnan lyhytkarvaisen manxin kanssa. Saari on tunnettu näistä hännättömistä kissoistaan ja tarinoita manxeista ja cymriceistä on ainakin 1500-luvulta. Pitkäkarvainen manx sai nimen cymric, joka on vanha gaelinkielinen nimi Walesille.
Cymric oli pitkään hyväksymätön rotu FIFéssä vaikka työtä rodun hyväksymiseksi oli tehty jo pitkään, mm. tuontikissojen avulla. Ensimmäinen cymric-tuonti FIFéen oli v. 1983, Tatleberry Eirlys Englannista. Vuonna 2003 perustettu Manx (& cymric) Breed Council ja cymricien rekisteröinneissä Suomessa olleet hankaluudet saivat lopulta aikaan sen, että toimiin rodun hyväksymiseksi ryhdyttiin toden teolla muutaman aktiivin taholta. Rotu hyväksyttiin 1.1.2006.

CYMRIC SUOMESSA
Rodun muutamat ensimmäiset yksilöt jäivät meillä unohduksiin, ja rekisteröitiin ei-hyväksyttyinä pitkäkarvoina (XLH) tai jätettiin kokonaan rekisteröimättä. Vuonna 2003 manx-vanhemmille syntyneiden cymric-pentujen myötä toimiin cymricien hyväksymiseksi ryhdyttiin. Aktiivisten suomalaisten kasvattajien (D'manns/Ina Koli ja Deimos/Johanna Sirola), omistajien (Tuija Aaltonen, Heli Tikkala ja Outi Tervonen) avulla rotua tehtiin tunnetummaksi ja 2 tuontikissaa haettiin vahvistamaan kantaamme. Suomalainen sitkeys ja ahkeruus sekä yhteistyö Manx & Cymric Breed Councilin sekä FIFén Judges & LO-komitean kanssa johti rodun hyväksymiseen, manxin sisarrotuna.
Vuoden 2005 loppuun mennessä on Suomessa rekisteröity vain 9 cymriciä, mutta näyttäisi siltä että kanta tulee tuosta reippaasti kasvamaan hyväksymisen myötä.

ULKONÄKÖ
Cymric on lihaksikas ja jäntevä, yleisilme on pyöreä. Takajalat ovat vahvat ja korkeat, vartalo lyhyehkö ja tanakka, rintakehä on leveä ja takamus pyöreä. Pää on pyöreä, korvat melko korkealle sijoittuneet ja keskikokoiset. Silmät ovat suuret ja pyöreät, ilmeikkäät. Cymricin turkki on puolipitkäkarvainen, kaksinkertainen, tiheä, silkkinen ja pehmeä. Rotumääritelmä ei määrittele tarkemmin, mutta kasvattajien näkemys turkista kertoo enemmän, vartalolla turkki on puolipitkää, "kauluri", poskikarvat ja "pussihousut" ovat muuta turkkia pidempää. Lisäksi korva- ja varvastupsut ovat toivottavat.
Väriltään cymric voi olla minkä värinen tai kuvioinen tahansa, rotumääritelmä sallii kaikki värit. Suositeltavina pidetään kuitenkin vain ns. luonnollisia värejä, esim. naamiokuviot ja tietyt värit (lila, suklaa, kaneli ym.) eivät ole toivottavia ollessaan värejä, joita cymric ei luonnollisesti kanna.
Cymric, kuten manx, on tunnettu siitä mitä ei ole häntä puuttuu. Hännättömyyden aiheuttaja on geenimutaatio, mutta koska jokainen yksilö kantaa myös pitkähäntätekijää, voi se syntyä myös hännällisenä ja kaikkea siltä väliltä. Sanonta, ettei rotua voi kasvattaa on varsin osuva. Niitä saadaan jos onni suo. "Hännänmittoja" ovat rumpy (täysin hännätön), rumpy-riser (pieni "kohouma" hännän paikalla), stumpy (töpöhäntä), longy (normaalia lyhyempi häntä, jota rotumääritelmä ei mainitse) ja normaalipituinen häntä. Näyttelyihin hyväksytään rumpy ja rumpy-riser (CYM 51/52), sekä töpöhäntäinen (CYM 53) cymric.


Rodun standardi > FIFé
Rodun standardi > CFA (huomioi CYM on longhaired)

LUONNE
Cymric on luonteeltaan ystävällinen, sosiaalinen, reipas ja leikkisä olematta riesaksi asti. Se tulee hyvin toimeen toisten kissojen, koirien ja lasten kanssa. Kun vieraita tulee, on cymric yleensä ensimmäisenä ovella vastaanottamassa. Monet cymricit pitävät veden kanssa läträämisestä, valuvat hanat ja kotiväen suihkukäynnit ovat mieluista leikkiä ja jotkut istuvat tyytyväisenä suihkussa, jos vain sallitaan.
Paremman puutteessa korvikkeena käyvät vesilasit tai oma vesikuppi, jossa voi myös istua.. Tämä ei tarkoita, että cymric pitäisi pesemisestä, (paitsi silloin kun tekee sen itse) mutta sopeutuvaisena tottuu tarvittaessa siihenkin. Lelujen noutaminen uudelleen heitettäväksi on hauskinta leikkiä ja kun leikki loppuu, useat vievät "saaliin" piiloon vaikkapa sohvatyynyjen alle piiloon odottelemaan seuraavaa leikkihetkeä, tai sitten jatkavat leikkiä itsekseen. Jotkut ovat "jutustelijoita", eivät äänekkäitä, vaan kertovat asiansa sanomalla miu tai prrrhhh. Ja useat kehräävät tosi lujaa!
Manxin ja cymricin hurmaava luonne lienee syynä siihen, miksi rotujen edustajilla on taipumus kerääntyä - kun hankit yhden, haluat pian toisen... manxin tai cymricin.

KASVATUS
Ensimmäiset cymriceiksi rekisteröidyt pennut Suomessa syntyivät v. 2003.
Cymric ja manx ovat samaa rotua, sisarrotuja ja niiden jalostaminen keskenään on sallittua. Manx-kissa kantaa toisinaan luonnollisesti pitkäkarva-geeniä ja saattaa saada cymric-jälkeläisiä.
Sallitut yhdistelmät:
MANxMAN, pennut MAN ja myös CYM, mikäli molemmat vanhemmat kantavat pitkäkarvageeniä
MANxCYM, pennut MAN ja myös CYM, mikäli MAN-vanhempi kantaa pitkäkarvageeniä
CYMxCYM, pennut CYM
Suomessa aktiivisia kasvattajia rodussa on tällä hetkellä vain muutama, cymricejä ei kasvateta "erikseen" vaan niitä syntyy manxien rinnalla. Kasvatustyötä on hankaloittanut rodun harvinaisuus. Suomalaiset cymricit ja manxit ovat Euroopan parhaimmistoa ja tulevaisuus näyttää lupaavalta.