Eilen Kasvattaja porhalsi meille sillä tuloksella, että meillä on tänään ollut täällä kotona kaksi kissaa vähemmän. Voi itku! Kova on ikävä, mutta kaipa tästä selvitään ajan kanssa... Vanilja on kovasti etsinyt ja kutsunut pentuja, ja Kanelikin selvästi oottaa muksuja ruokakupeille ja leikkimään. Pikku hiljaa asiaan tietysti totutaan. Paljon helpotusta asiaan tuo Koistisen eli JEDIn poppoon blogi, sieltä saa ainakin herran touhuja seurailla.

Viimeisen pentukirjoituksen kunniaksi meillä on teille hurjasti kuvia. Oletteko valmiita? No niin ajattelinkin. Eli aloitetaan:

Koistinen olikin yllättäen varsinainen lentosankari!!

Balettiasennotkin tulevat kuin vanhalta tekijältä:

Voilà!

Käsi kädessä

Ihan selvä hymy :)

Ihanat ällistyssilmät

Pieni pörröpallo lepäilemässä

Koko sakki aikamoisessa härdellikuvassa :)

Seuraavaksi palataankin asiaan ihan Vaniljan ja Kanelin tiimoilta taas. Kunhan tästä 12:den viikon viikottaisesta blogeilu-urakasta ensin hetki levähdetään. Mutta täytyy todeta, että tämä pentuaika on ollut täydellistä <3 Tunteet voisivat olla toiset, jos mukeloita olisikin ollut 7, mutta nämä kaksi kyllä veivät täysin meidän kaikkien sydämet!

Olimme onnekkaita, kun saimme teitä hetken pitää, ja kovasti kaivaten teitä nyt muistellaan, Koistinen ja Makkonen -

Turvallista matkaa, Rakkaat!

No niin, nyt on pimento ohi :)

Pentujen elämä on viime aikoina ollut aika omituista. Ensin äiti-Vanilja lähti pois ja tuli takaisin ihan sekopäisenä ja oudon hajuisena. Ja iso haava vatsassa. Äidille piti köyristää selkää ja haistella tosi kovasti ja tassulla varovasti alkuun koetella -liekö tää meiän äiskä ollenkaan?! Ja ihan niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi; molemmat mukelot survottiin koppaan ja vietiin jollain ihan kauheella vehkeellä ihan kummaan paikkaan. Ja piikistä tuli niskaan! Mutta hyvä puoli on se, että vieras täti siellä piikkipaikassa varmisti, että Makkonen-Venezia on oikeesti tyttö ja Koistinen-Sorrento poika :D Ja kumpikin on terve :) Hyvä reissu siis!

Ruokahalu on kasvanut ihan valtavasti viime aikoina, ja painotkin ovat jo aika hillittömät. Koistinen painaa jo yli 1800 g, ja Makkonen yli 1500 g! Koistinen jopa suostui syömään seitiä tuossa menneellä viikolla :) Vauhti on ennallaan, piilosta on ihana leikkiä peittojen alla sängyssä, samalla voi myös metsästää paljaita varpaita erittäin kätevästi. Koistinen viihtyy sylissä, rötköttää löysänä kuten räggärin pitääkin! Makkonen vempuilee niin, ettei sille selkeesti oo ikinä kerrottu, että ragdollien kuuluu olla vetelinä sylissä. Täytyy infota neitiä tässä piakkoin asiasta. Pehmohiiret saavat kovasti kyytiä, pahvilaatikoissa ja tunneleissa on hirmuisen hauska häslätä. Juoksukisaa mennään välillä Vanilja-äidin ja välillä Kaneli-tädin kanssa. Ja hauskaa on! Mutta sähistä ja äristäkin osaavat molemmat, pitäähän joku raja olla leikilläkin... :) Äiti on selvästi Makkosen ja Koistisen mielestä välillä ihan liian innokas pesijä, silloin lähdetään karkuun ja kovaa! Ja miten voikin niin pienistä tassuista lähteä niin ISO ääni?!

Pari yhteisposeerausta:

Ällistys-Makkonen:

Hurmuri-Koistinen:

Ensi viikonloppuna näistä täydellisyyksistä on siis luovuttava. Ajatus on kamalampi kuin koskaan, mutta eihän tässä nyt mikään auta. Varmasti saavat molemmat hyvät perheet, ja se on pääasia. Mutta muutama päivä saadaan vielä villistä seurasta nauttia, täytyy nyt hoidella pentuja oikein urakalla. Tosin siitä hoitamisesta ei oo kummallakaan pennulla ikinä ollut puutetta :D

Eli ikävä kyllä kuvapäivityksiä pentujen elämään ei tule ennen ensi viikkoa.

Pentujen luonteet alkavat tulla entistä paremmin esille. Koistinen on selvästi rauhallisempi, mielleliäämpi kaveri, ei niin hirveästi hingu syliin -mutta tykkää silittelyistä. Makkonen on ilopilleri hässääjä, aina valmis touhuilemaan ja leikkimään. Neiti tulee myös mielellään itse sylittelemään. Muksut täydentävät toisiaan erittäin onnistuneesti!

Koistinen oksensi viikonlopun aikana raksut pari kertaa, mutta nyt tuntuu massu onneksi rauhoittuneen. Koistinen on innokas syöjä, söisi selvästi liikaakin, ellei kukaan menisi väliin. Myös Makkoselle maistuu sapuska oikein mainiosti -jopa se seiti, jota Koistinen ei todellakaan edes harkitse syövänsä :D

Molemmat antavat kaikuvan ääninäytteen, kun kysiä leikataan. Luulisi jo niiden siihenkin touhuun tottuneen, mutta ei. Ekat kynnet pyristellään ja huudetaan kurkkutorvi suorana, mutta sitten alistutaan ja tyydytään rimpuilemaan tarmokkaasti. Ovat jo huomanneet, että noista emännän pihtisormista ei pääse pakoon, vaikka kuinka yrittää...

Kaneli nuolee pentuja jo tosi suloisesti, kuten tädin kuuluukin. Jopa yhteiset leikit ovat löytyneet. Vanilja alkaa pikku hiljaa vierottaa muksuja imetyksestä, yhä harvemmin tapaa palleroita nisien kimpusta. Mieli kyllä tekis, mutta äiti on sitä mieltä, että alkaa jo riittää... Vaniljallahan oli eka kiimakin viime viikolla! Ei ihme, että maailma on pullollaan kissoja, kun lisääntymishalut on näin huikeat :)

Peiton alle ja pois on muuten nyt ihan ykkösjuttu pennuille! Sinne raahataan mukana Helinäpalloa -myös keskellä yötä. Ja kun oikein saalistusvietti iskee ja olo on kuin suuremmallakin metsästäjällä, sen saa kyllä joku tuntea varpaissaan... Herätys on taattu.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Ensi kerralla taas kuvia :)

Lämmin kiitos kommenteista, oikein ihania kevätpäiviä teille jokaiselle!

Alkaa olla enää aikaa jäljellä niin vähän luovutusikään, ettei tiedä laskeako aikaa pentujen syntymästä tähän päivään vai aikaa siihen, kun nuoriso pitää laittaa maailmalle. Noita kun on vain kaksi, niistä on tullut ihan omia kisuja. Seitsemän kanssa olisin varmaan vain tyytyväinen, jos joku veisi osan pois :)

Viime viikolla viimeinenkin este ylitettiin. Olemme tähän saakka teljenneet pennut saunaosastolle aina yöksi, karmien väliin oli tuettu iso matkalaukku. No, enää siitä ei ole juurikaan iloa, pennut nimittäin tulevat sen yli. Niistä on siis tullut ihan oikeita kissoja (huokaus). Me ollaan sitten saatu taas pari lisävierasta sänkyyn yöllä -hyvin INNOKKAITA sellaisia :D

Makkonen on alkanut jutella kauheasti, se piipittää vakuuttavasti jostain kopan kätköistä, kun kävelen ohi. Samaten neiti on hyvin sisäistänyt sen, että ruokaa odotellessa on sitä parempi, mitä isomman äänen saa aikaan. Kuulemma on ilmennyt sellaista, että tässä perheessä ei oo annettu IKINÄ ruokaa!!! Konsertti on siis huumaava -varmuuden vuoksi :)

Molemmat tykkäävät silittelyistä edelleen, rapsuttelut ei niinkään kiinnosta. Paras aika mennä kuuntelemaan pienten moottoreiden surinaa on aika juuri ennen nukahtamista tai juuri heräämisen jälkeen. Koistinen tosin intoutuu monesti leikkimään samaan aikaan, pienet hampaat nappaavat hellästi sormesta ja takajaloilla saa kovasti potkittua kättä. Maailmassa on vielä paljon ihmeellisiä asioita, molemmat muksut säikähtävät uusia äkillisiä asioita ja ääniä. Tänään esim. sininen ilmapallo oli selvästi maailmanlopun ensimmäinen merkki.

Kiipeilypuussa viihtyvät molemmat. Eräänkin kerran on ne sinne kannettu sohvatuolien raaputtamisen sijaan -ja älykkäinä kissoina ovat tietysti osanneet heti alkaa raapia kiipeilypuuta. Mutta meillä onkin maailman älykkäimmät kissanpennut.

Tässä kuvia äitienpäivänä 9 viikon ikäisistä ihanuuksista:

Makkonen (Venezia), paino 1242 g

Koistinen (Sorrento), paino 1462 g

Ja perhepotretti (paitti isi-Remu) -Oli ihan hillitön säätö saada koko sakki käskystä samaan paikkaan!! Vanilja on ihan ärsyyntynyt, kun se on tuossa vaiheessa jo kolme kertaa haettu takaisin sohvalle ja laitettu makaamaan reuhaavien pentujen kanssa :D Muksut ei ois olleet sekuntiakaan paikallaan, joten mä pitelen niitä kiinni :)

---

Kiitos jälleen kommenteistanne!! Jokainen niistä ilahduttaa kamalasti :) Mukavaa äitienpäivää jokaiselle äidille.

Ai niin. Ensi viikolla ei valitettavasti ainakaan sunnuntaina tule päivitystä blogiin, kun meidän vastaava tuottaja matkaa Kiinan maalle. Mä en edes haluais mukaan... ;)

Meillä täällä vauhti jatkuu. Päivät kuluvat juostessa ja hökeltäessä sinne ja tänne -ja välillä otetaan torkut jossain sopimattomassa paikassa. Kumpikin rakastaa silittelyä (siis edellyttäen, että siihen on AIKAA), ja kehräys saa kovimmankin sydämen sulamaan! Molemmat kasvavat kauhealla vauhdilla; eilen aamulla Makkonen (Venezia) painoi 1095 g ja Koistinen (Sorrento) 1269 g. Eihän tässä enää mitään vauvoja olla...

Kiipeilypuu on koluttu jo ylimmältäkin hyllyltä, mutta kelpaa alakerroksillakin maailmaa ihmetellä.

Pienestä asiasta riittää iloa ja ihmetystä hyvinkin pitkään.

Ystäväni virkkaamat narupehmopallot ovat ihan ykköshitti kaikkien kissojen mielestä! Kaneli tuo niitä sievästi suussaan myös sänkyyn yöllä, kilistelee sisällä olevaa kulkusta kauniisti ja yrittää sanoa, että nyt olis hyvä aika leikkiä :)

Söpö yhteisleikkikuva -harvinainen laatuaan, sillä yleensä muksuista saa vain

tällaisia ihme härdellikuvia, jotka kaiken lisäksi ovat muksujen hurjan kiihtyvyyden vuoksi hyvinkin epätarkkoja. Eikä takuulla ainakaan erota, että kumman jalka tässä on ja kumman häntä tässä :)

Puuhailun päätteeksi pienet päikkärit. (Taustana yksi kymmenestä rätistä tai viltistä, joita on ripoteltu sinne tänne taloa... pienet kynnet saavat yllättävän tehokasta jälkea aikaan esim. sohvassa...!)

Ja sitten virallinen 2 kk vanha Makkonen -yhtä aidosti ällistyneen näköinen kuin aina!

Ja Koistinen the gentleman, aivan hurmaava nuori herra <3