Rauhallista ja leppoisaa joulua!

toivottelee Kaneli, Vanilja ja muu perhe

Molemmat tytöt täyttivät viime kuussa 2 vuotta. Pyhä tarkoitus oli toki täälläkin asiaa hehkuttaa, mutta. Nää kaksi vuotta on kyllä menneet tosi nopeasti, en osaa enää edes ajatella elämää ilman noita katteja!

Kaneli ja herrrrkullinen kanakermaviiliraksukuivakalakakku! Hävisi alta aikayksikön parempiin suihin. Tai siis parempaan suuhun.

Vanilja sai samanlaisen luomuksen kolme viikkoa myöhemmin. Viime vuonna nuo kalakynttilät jäi Kanelin syötäväksi, tänä vuonna mulla ei ole aavistustakaan kumpi ne söi :O

Onnea kovasti molemmille rakkaille <3

Vesinoro aiheuttaa loputonta ihastusta perheen kissoissa. Tässä todiste, vaikka...

... sankari yrittikin kovasti piiloutua kuvaajalta. Kukkuu!!

Molemmat tytöt särmästi tarkkailemassa meikkaavaa emäntää (ei kuvassa). Mukava, kun on seuraa :)

Harjaus on ihanaa! Paitsi välillä tosin Kanelin on kertakaikkiaan pakko näyttää harjalle kumpi tässä oikeastaan käskee. Näin käy etenkin pörrömassua siistittäessä...

Vanilja vi-haa vatsan harjausta. Muutenkin neiti olisi mieluiten ihan jossain muualla harjailun ajan. Mutta kyllä kärsivällinen ja hellä harjaaja saa palkaksi pörheää kehräystä :) Palkka on tietysti koko touhussa kaikista parasta!

Mihin tää aika oikein valuu?? Tässä nyt nolostuttavan myöhään kuvia meidän neideistä -tai no, Vaniljaa tuskin voi enää neidiksi sanoa :D Kesä meni hirveen nopeesti! Kaneli ja Vanilja molemmat kaipasivat pentuja alkuun tosi kovasti, mutta onneksi aika pian toipuivat. Meillä ihmisillä kesti kauemmin...

Ulkoiltu on,  muutaman kerran ilman valjaitakin, kun joku on kävellyt perässä. Etenkin Vanilja nautti siitä, se kun halvaantuu ihan kokonaan, kun laitetaan remmi kaulaan. Tosin muutaman valjattoman ulkoilun jälkeen rouva oppi juoksemaan karkuun, kun olisi ollut sisäänmenon aika. Seuraus -> valjaat niskaan seuraavilla kerroilla. Raukka :)

Kaneli yllätti meidät kerran hurjalla metsästysvietillään:

Alkutilanteessa Kaneli äkkäsi linnunpönttöön pesää rakentavan sinitiaisen. Hirveen mielenkiintoista! Pikku hiljaa alkoi leuat liikkua ja säksätys oli melkoista. Kaneli jopa ensimmäistä kertaa kiipesi puuta pitkin vajaat pari metriä. Sitten katsoi neiti parhaaksi hypätä alas.

Mutta mikään ei estänyt irvistelemästä linnuille :D Kaneli istui peräkärryn päällä yhteensä ainakin tunnin ja säksätti ja näytteli hurjasti hampaitaan.

Kun neiti äkkäsi, että hänet on huomattu: "Minäkö?? Mitään en oo vaaninut!"

Kaneli ja mansikat

Kaverukset

Meikkauskaveri <3

Kesän reissuilla Kaneli pääsi tekemään tuttavuutta hieman pienempään ihmislajiin. Ilme kertonee kaiken :D Tosi hienosti kyllä otti Kaneli paijaukset vastaan, vaikka hellijä olikin ihan minikokoinen ja ajoittain hieman hallitsematon otteissaan :)

Eilen Kasvattaja porhalsi meille sillä tuloksella, että meillä on tänään ollut täällä kotona kaksi kissaa vähemmän. Voi itku! Kova on ikävä, mutta kaipa tästä selvitään ajan kanssa... Vanilja on kovasti etsinyt ja kutsunut pentuja, ja Kanelikin selvästi oottaa muksuja ruokakupeille ja leikkimään. Pikku hiljaa asiaan tietysti totutaan. Paljon helpotusta asiaan tuo Koistisen eli JEDIn poppoon blogi, sieltä saa ainakin herran touhuja seurailla.

Viimeisen pentukirjoituksen kunniaksi meillä on teille hurjasti kuvia. Oletteko valmiita? No niin ajattelinkin. Eli aloitetaan:

Koistinen olikin yllättäen varsinainen lentosankari!!

Balettiasennotkin tulevat kuin vanhalta tekijältä:

Voilà!

Käsi kädessä

Ihan selvä hymy :)

Ihanat ällistyssilmät

Pieni pörröpallo lepäilemässä

Koko sakki aikamoisessa härdellikuvassa :)

Seuraavaksi palataankin asiaan ihan Vaniljan ja Kanelin tiimoilta taas. Kunhan tästä 12:den viikon viikottaisesta blogeilu-urakasta ensin hetki levähdetään. Mutta täytyy todeta, että tämä pentuaika on ollut täydellistä <3 Tunteet voisivat olla toiset, jos mukeloita olisikin ollut 7, mutta nämä kaksi kyllä veivät täysin meidän kaikkien sydämet!

Olimme onnekkaita, kun saimme teitä hetken pitää, ja kovasti kaivaten teitä nyt muistellaan, Koistinen ja Makkonen -

Turvallista matkaa, Rakkaat!

No niin, nyt on pimento ohi :)

Pentujen elämä on viime aikoina ollut aika omituista. Ensin äiti-Vanilja lähti pois ja tuli takaisin ihan sekopäisenä ja oudon hajuisena. Ja iso haava vatsassa. Äidille piti köyristää selkää ja haistella tosi kovasti ja tassulla varovasti alkuun koetella -liekö tää meiän äiskä ollenkaan?! Ja ihan niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi; molemmat mukelot survottiin koppaan ja vietiin jollain ihan kauheella vehkeellä ihan kummaan paikkaan. Ja piikistä tuli niskaan! Mutta hyvä puoli on se, että vieras täti siellä piikkipaikassa varmisti, että Makkonen-Venezia on oikeesti tyttö ja Koistinen-Sorrento poika :D Ja kumpikin on terve :) Hyvä reissu siis!

Ruokahalu on kasvanut ihan valtavasti viime aikoina, ja painotkin ovat jo aika hillittömät. Koistinen painaa jo yli 1800 g, ja Makkonen yli 1500 g! Koistinen jopa suostui syömään seitiä tuossa menneellä viikolla :) Vauhti on ennallaan, piilosta on ihana leikkiä peittojen alla sängyssä, samalla voi myös metsästää paljaita varpaita erittäin kätevästi. Koistinen viihtyy sylissä, rötköttää löysänä kuten räggärin pitääkin! Makkonen vempuilee niin, ettei sille selkeesti oo ikinä kerrottu, että ragdollien kuuluu olla vetelinä sylissä. Täytyy infota neitiä tässä piakkoin asiasta. Pehmohiiret saavat kovasti kyytiä, pahvilaatikoissa ja tunneleissa on hirmuisen hauska häslätä. Juoksukisaa mennään välillä Vanilja-äidin ja välillä Kaneli-tädin kanssa. Ja hauskaa on! Mutta sähistä ja äristäkin osaavat molemmat, pitäähän joku raja olla leikilläkin... :) Äiti on selvästi Makkosen ja Koistisen mielestä välillä ihan liian innokas pesijä, silloin lähdetään karkuun ja kovaa! Ja miten voikin niin pienistä tassuista lähteä niin ISO ääni?!

Pari yhteisposeerausta:

Ällistys-Makkonen:

Hurmuri-Koistinen:

Ensi viikonloppuna näistä täydellisyyksistä on siis luovuttava. Ajatus on kamalampi kuin koskaan, mutta eihän tässä nyt mikään auta. Varmasti saavat molemmat hyvät perheet, ja se on pääasia. Mutta muutama päivä saadaan vielä villistä seurasta nauttia, täytyy nyt hoidella pentuja oikein urakalla. Tosin siitä hoitamisesta ei oo kummallakaan pennulla ikinä ollut puutetta :D