Naukki  ei syönyt sunnuntaina mitään omasta halustaan. Ja kaikkea oikeasti tarjottiin. Lopuksi päädyttiin pienimuotoiseen maitokorvikkeen pakkosyöttöön ruiskulla. Ei kivaa. Noh, maanantaiaamuna sama homma jatkui. Ja huoli oli siinä vaiheessa jo niin iso, että soittelin eläinlääkärille. Paikkakunnan oma lekuri ei halunnut Naukkia nähdä, ehdotti toipuvien kissojen ruokapurkkia -jonka sitten kävinkin ostamassa. Soitin kuitenkin kaupungin yksityiselle eläinlääkäriasemalle, missä on meidän molemmat kissat olleet asiakkaina ennenkin. Sieltä sanottiin, että ehdottomasti näytille se pentu sieltä! Etenkin kun niskanahkasta huomasi, että kuivunuthan se Naukki oli.

Lääkäri tarkasti koko pikkutapauksen hyvin huolellisesti päivitellen Naukin pientä kokoa. Diagnoosi: maha-suolikanavan infektio ja kuivuminen. Hyvä uutinen on se, että muuten Naukki on täysin kunnossa, ei korvapunkkeja, ulkoloisia tai mitään ylimääräisiä varpaita tai sen sellaisia. Antibioottikuuria nyt sitten syödään 10 päivää, jospa se tasapainottaisi ripulinkin. Nestettä tiputettiin Naukin terhakoista vastaväitteistä huolimatta n. 40 ml nahan alle.

Kysäisin sitten tämänkin lääkärin mielipidettä iästä ja sukupuolesta. Sitten menikin lääkäri hiljaiseksi. "Ööööö...jaa-a. Mitähän tuohon sanois... (kurkkaus suuhun) Iäksi veikkaan 6 viikkoa hampaiden perusteella, on vaan tosi pienikokoinen ikäisekseen." Eli mun arvelut pienemmästä iästä menivät siis metsään. Pieni koko hämäsi kyllä perusteellisesti! Sukupuoli meni ihan arvailuksi. Ei uskaltanut tämä lääkäri oikein sanoa mitään, välillä sanoi poikaa ja välillä tyttöä. Kutsuttiin erikoislääkäri paikalle. Taas zoomailua ja ihmettelyä. Loppujen lopuksi pitkän väännön jälkeen arveltiin, että tyttö se on siltikin! Eli siinä mun arvailut jälleen kerran nähtiin   Mutta hieman lohdutti oloa, kun kaksi lääkäriäkin oli noin epävarmoja. Onhan se kyllä totta, että noin pieneltä sitä eroa on tosi hankala nähdä.

Naukille maistui se toipilasruoka ihan älyttömän hyvin, muutenkin pentu virkistyi silmissä sen nesteytyksen jälkeen -tosi tosi iso helpotus! Siitä lähtien on ruoka maistunut vaikka kuinka hyvin, paino oli tänä aamuna 434 g

Sitten vähän pelmuamiskuvia:

Vaniljakin päästää jo Naukin yllättävän lähelle. Ärinää ja murinaa ja sähinää tulee kyllä vieläkin, mutta eilen (tiistaina) Vanilja innostui illalla jopa leikkimään Naukin kanssa Se oli aikamoinen edistysaskel!

Naukki rakastaa hellimistä, se tulee mielellään puskemaan pienellä kuonollaan mun nenää ja pitää tassuilla poskista kiinni. Ja kehrää niin maan perusteellisesti! Vessahommat hoituvat edelleen hienosti, tosin nappula peruuttelee aina välillä jätöksiensä päälle, joten kylvyssä on ollut Naukki jo useamman kerran