Elämä on välillä yllätyksiä suorastaan BULLOLLANSA! Viime viikon lauantaina sain tekstiviestin reissun päälle. Kaverini pihasta oli jälleen löytynyt pienoisia kissavauvoja, tällä kertaa kaksi kappaletta. Toinen oli kuollut, mutta toinen hyvinkin elossa. Naukin tuleva emäntä oli jäljelle jääneen pentusen vienyt kotiinsa, ja pennun hoitoa sitten ihmeteltiin viikonlopun ajan. Päädyimme siihen lopputulokseen, että pennun eli Mintun olisi ehkä hyvä tulla meille asustelemaan Naukki-siskon kanssa, koska tulevalla omistajalla on pitkät työpäivät. Idea oli loistava myös sen suhteen, että tutustuttuaan meillä, Naukin ja Mintun on helpompi muuttaa aikanaan omaan kotiinsa yhdessä. Eikö totta?  (Eikä puhuta yhtään siitä, että me nautimme valtavasti, kun saamme hoidella ja hemmotella noita pieniä pentusia, kaikki tämä tehdään siis vain ja ainoastaan pentujen parasta ajatellen!)

Eli nyt heitä on kaksi! Tässäpä heti pari edustavaa kuvaa ihanaisesta Mintusta:

Minttu on siis erittäin todennäköisesti Naukin biologinen sisko. Yhdennäköisyyttäkin on aika lailla! Naukki on vaan toki nyt isompi (1056 g) kuin Minttu (724 g), onhan neiti ollut meillä syötettävänä jo kohta kuukauden. Minttu oli tullessaan huomattavasti pelokkaampi ja arempi. Meni monta päivää ennen kuin kylpyhuoneeseen saattoi kävellä pelottamatta Minttua saunan perimmäiseen nurkkaan. Varmaan tuo ikäkin vaikuttaa asiaan, Minttu ehti villiintyä kolmisen viikkoa pidempään emonsa hoivissa. Noh, Minttu kuitenkin pikku hiljaa rohkaistui. Tyttö ihan ra-kas-taa hellimistä ja pussuttelua (neiti siis itse puskee urakalla mun huulia ja kaulaa ja leukaa ja nenää)! Huippusuloista kerrassaan. Vieraista neiti ei kauheasti välitä, ne pelottavat.

Naukki ja Minttu ovat tehneet toden teolla tuttavuutta vasta viime päivinä. Lähinnä se tuttavuus on nyt sitä, että juostaan peräkanaa, pysähdytään murisemaan  ja sähisemään, otetaan hillittömiä painiotteluita huudon kera -ja nukahdetaan lähelle toista. Naukki hallinnoi aika lailla peliä, mutta Minttu on kyllä ihan täysillä mukana. Jos Naukki ei ole Mintun kimpussa, Minttu tulee ja näykkii hännästä. Ja takaa-ajo voi jälleen alkaa! Toivottavasti meno jossain vaiheessa hieman hidastuukin, alkaa yöunikin vähän kärsiä

Naukki tulee oikein hyvin toimeen Vaniljan kanssa, kuten kuvasta näkyy:

Minttua Vanilja ei vielä juurikaan siedä. Totutteleminen pentuun tällä kertaa vie Vaniljalta tosi kauan aikaa -kun taas Kaneli otti Mintun ihan lunkisti saman tien, kunhan pikkuinen ei ihan syliin änge.

Pari otosta uudesta tulokkaasta:

Mintulla on lyhyempi karva kuin Naukilla, mutta väritys on täsmälleen sama.

Naukki: